Avio-oikeus ja ositus

10 kesäkuun, 2021 admin 0 Comments

Avio-oikeus ja ositus ovat olleet minulle itselleni hiukan vaikeita asioita ymmärtää. Ne saattavat olla sitä myös joillekin muille, joten yritän siksi kirjoittaa nyt niistä ja hiukan muustakin, etenkin avioliiton luonteesta yhteisenä taloudellisena hankkeena.

Avio-oikeuden alainen omaisuus on lähtökohtaisesti puolison omaa, mutta ei kuitenkaan ihan vapaasti hänen määrättävissään: siitä pitää pitää huolta sekä avioliiton aikana ja toisinaan sen jälkeenkin eli katsoa, ettei se aiheettomasti vähene toisen puolison tai tämän perillisten vahingoksi. Osituksessa toisen puolison oikeus omaisuuteen realisoituu ja osan omaisuudesta voi joutua maksamaan tasinkona toiselle puolisolle tai tämän perillisille. Puolison oma omaisuus ei siten ole enää välttämättä osituksen toimittamisen jälkeen hänen omaa omaisuuttaan, jos se on avio-oikeuden alaista. Ositusta voidaan kuitenkin myös sovitella sen mukaan, miten aviopuolisot ovat toimineet yhteisen talouden hyväksi. Oikeudettomaan hyötymiseen voidaan siten puuttua: esimerkiksi lyhyt avioliitto, jonka aikana toinen on saanut suuren perinnön, eikä avioehtoa ole, voisi johtaa osituksen sovitteluun.

Aviopuolisoita pidetään siis tietyllä tavalla yhtenä yksikkönä, niin osituksessa kuin muutenkin. Vaikkei avio-oikeutta olisikaan, molempien puolisoiden pitää esimerkiksi ottaa parhaansa mukaan ja tulojensa suhteessa osaa perheen elatukseen avioliiton aikana. Puolison myös katsotaan olevan oikeutettu korvaukseen toisen puolison avustamisesta ansiotoiminnassa vain, jos näin oli sovittu tai tarkoitettu tai katsotaan kohtuulliseksi. Toisen puolison avustamisessa on kyse myös avustavan aviopuolison omasta elatuksesta, josta avustettavan puolison pitää huolehtia lain nojalla. Samalla avustava puoliso osallistuu omalta osaltaan perheen elatukseen puolisoaan avustamalla. Lisäksi toisinaan muukaan omaisuus ei ehkä ole puolison vapaasti vallittavissa. Esimerkiksi yhteisen kodin luovutukseen tarvitaan lähtökohtaisesti toisen puolison suostumus, vaikka vain toinen puoliso omistaisi sen. Suostumuksen muoto on säädetty laissa ja se tarvitaan vielä perillisiltäkin, kunnes ositus on toimitettu.

Puolisoilla voi olla myös avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, jos omaisuutta on määrätty avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi testamentissa. Avio-oikeus voidaan myös sulkea kokonaan tai osin pois avioehtosopimuksella. Puolisoilla voi olla siis sekä avio-oikeuden alaista ja avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Nämä omaisuudet ovat saman henkilön omistuksessa, mutta silti erilaisia. Esimerkiksi avio-oikeuden alaisen omaisuuden käyttäminen avio-oikeudesta vapaan omaisuuden kunnostamiseen johtaa velvollisuuteen maksaa vastiketta toiselle puolisolle osituksessa, siinä kuin sekin, että aiheuttaa aiheettomalla menettelyllä avio-oikeuden alaisen omaisuuden oleellisen vähenemisen toisen puolison vahingoksi. Myös velat vähennetään joko lähtökohtaisesti avio-oikeuden alaisesta tai avio-oikeudesta vapaasta omaisuudesta, riippuen siitä, minkäluonteisia ne ovat tai mitä varten ne on otettu. Vaikka avioliiton aikana henkilön kahdenlaiset omaisuudet eivät ole erillisiä, osituksessa ne kuitenkin sitä ovat.

Vasta ositus purkaa aviopuolisoiden välisen taloudellisen siteen. Asiat on myös hoidettava osituksessa. Niitä ei voi hoitaa myöhemmin. Ositusperusteen synnyn jälkeen saadut ansiotulot ja perinnöt yms. eivät myöskään enää lähtökohtaisesti kuulu osituksen piiriin.

Ositusperusteena on avioeron vireille tulo tai puolison kuolema ja ositus on määrämuotoinen oikeustoimi, mutta sopimusosituksessa itse ositussopimuksen sisällön (ei muotoa) voi määrätä melko vapaasti.