Avio-oikeus ja ositus ovat olleet minulle itselleni hiukan vaikeita asioita ymmärtää, mutta yritän silti kirjoittaa niistä ja avioliitosta taloudellisessa mielessä.
Avio-oikeuden alainen kunkin oma omaisuus on lähtökohtaisesti puolison omaa, mutta ei kuitenkaan ihan vapaasti hänen määrättävissään: siitä pitää pitää huolta sekä avioliiton aikana ja toisinaan sen jälkeenkin eli katsoa, ettei se aiheettomasti vähene toisen puolison tai tämän perillisten vahingoksi.
Toisinaan puolison suostumus myös vaaditaan omaisuuden luovutukseen oli se sitten avio-oikeuden alaista tai ei. Suostumuksen muoto on säädetty laissa.
Osituksessa toisen puolison oikeus omaisuuteen realisoituu ja osan omaisuudesta voi joutua maksamaan tasinkona toiselle puolisolle tai tämän perillisille. Puolison oma omaisuus ei siten ole enää välttämättä osituksen toimittamisen jälkeen hänen omaa omaisuuttaan, jos se on avio-oikeuden alaista.
Ositusta voidaan kuitenkin myös sovitella sen mukaan, miten aviopuolisot ovat toimineet yhteisen talouden hyväksi. Oikeudettomaan hyötymiseen voidaan siten puuttua: esimerkiksi lyhyt avioliitto, jonka aikana toinen on saanut suuren perinnön, eikä avioehtoa ole, voisi johtaa osituksen sovitteluun.
Aviopuolisoita pidetään siis tietyllä tavalla yhtenä yksikkönä. Vaikkei avio-oikeutta olisikaan, molempien puolisoiden pitää ottaa parhaansa mukaan ja tulojensa suhteessa osaa perheen elatukseen avioliiton aikana.
Puolison esimerkiksi katsotaan olevan oikeutettu korvaukseen toisen puolison avustamisesta ansiotoiminnassa vain, jos näin oli sovittu tai tarkoitettu tai katsotaan kohtuulliseksi. Toisen puolison avustamisessa on kyse myös avustavan aviopuolison omasta elatuksesta, josta avustettavan puolison pitää huolehtia lain nojalla. Samalla avustava puoliso osallistuu omalta osaltaan perheen elatukseen puolisoaan avustamalla.
Puolisoilla voi olla siis myös avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, jos omaisuutta on määrätty avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi testamentilla tai lahjakirjassa tai vastaavassa. Avio-oikeus voidaan myös sulkea kokonaan tai osin pois avioehtosopimuksella.
Puolisoilla voi olla siis sekä avio-oikeuden alaista ja avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Nämä omaisuudet ovat saman henkilön omistuksessa, mutta silti erilaisia. Esimerkiksi avio-oikeuden alaisen omaisuuden käyttäminen avio-oikeudesta vapaan omaisuuden kunnostamiseen johtaa velvollisuuteen maksaa vastiketta toiselle puolisolle osituksessa. Jaottelu pätee myös velkoihin. Ne vähennetään lähtökohtaisesti joko avio-oikeuden alaisesta tai avio-oikeudesta vapaasta omaisuudesta.
Vaikka ositusta ei olisi vielä suoritettu, ositusperusteen synnyn jälkeen saadut ansiotulot ja perinnöt yms. eivät enää lähtökohtaisesti kuulu osituksen piiriin. Ositusperusteena on avioeron vireille tulo tai puolison kuolema. Varallisuuden arvo sen sijaan määritetään ositushetken mukaan, joten myös ex-puoliso hyötyy omaisuuden arvonnoususta, jos ositusta ei ole suoritettu.
Ositus voidaan suorittaa toimitusosituksena tai sopimalla, jolloin siitä voidaan päättää vapaammin. Asioista sopiminen on muutenkin aina suositeltavaa, jos mahdollista
Tasinko on verotonta ainakin perustapauksissa.