Ositus ja perinnönjako ovat sopimuksena sisällöltään melko vapaamuotoisia toimia ja puolisot tai osakkaat saavat sopia niistä melko vapaalla kädellä, kun vain muoto yms. vaatimuksia noudatetaan. Täten osituksen sovittelu tulee luultavasti sovellettavaksi lähinnä toimitusosituksessa eli pesänjakajan toimittamassa osituksessa (tai omaisuuden erottelussa), jossa pesänjakaja turvautuu osituksen sovitteluun.
Sovittelua on vaadittava joko itse toimituksessa tai viimeistään 6 kk kuluessa osituksesta (tai omaisuuden erottelusta).
Ositusta voidaan sovitella kahdella tavalla: avio-oikeuden alaista omaisuutta joko siirretään avio-oikeuden ulkopuolelle tai omaisuus, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, katsotaan osittain tai kokonaan avio-oikeuden alaiseksi. Jälkimmäinen tapa ei kuitenkaan ole mahdollinen, jos avio-oikeus on suljettu pois testamentin tai lahjakirjan määräyksellä.
Sovitteluperuste on, että ositus johtaisi muuten kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen puoliso saisi muuten perusteetonta taloudellista etua. Erityisesti on otettava huomioon avioliiton kestoaika sekä puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi.
Onko sopimus osituksesta kiveen kirjoitettu? Mielestäni ei täysin. Tehty sopimus lähtökohtaisesti sitoo (pacta sunt servanda), joten osituksesta tai omaisuuden erottelusta tehty sopimus myös siis lähtökohtaisesti sitoo. Harva suostuu vapaaehtoisesti kohtuuttomaan sopimusehtoon ja kohtuuttomuudelta vaaditaan ehkä aika paljon, jos muuten on osituksesta mahdollista sopia melko vapaasti. Mutta koska kyse on sopimuksesta, sopimuksen pätemättömyysperusteet ja kohtuullistaminen voinevat soveltua.
Huom! Jos puoliso on velkainen, se rajoittaa sopimista tai ainakin asettaa vaatimuksia ositussopimuksen rekisteröinnistä, jos velkainen puoliso luovuttaa osituksessa huomattavasti enemmän omaisuutta kuin pitäisi.