En väitä, että minulla olisi mitään käytännön kokemusta asiasta, mutta haluan sanoa lain perusteella muutaman asian.
Pesänjakajan määrääminen ei ole halpa pikaratkaisu, vaan se käynnistää prosessin, joka sisältää useita osia. 1. oikeudelta haetaan pesänjakajaa 2. oikeus määrää pesänjakajan/-jakajat (jotta määräys voidaan antaa ilman istuntoa, osakkaiden on oltava yksimielisiä) 3. pesänjakaja määrää perinnönjaon ajan ja paikan ja kutsuu osakkaat todistettavasti toimitukseen 4. jos kaikki osakkaat tulevat paikalle, pesänjakajan on yritettävä saada heidät sopimaan jaosta 5. jos joku ei tule paikalle tai asiasta ei muuten saada sovittua, pesänjakajan on toimitettava jako 6. jos se ei muuten onnistu, pesänjakaja voi hakea oikeudelta lupaa myydä pesänjakajan toimesta pesän omaisuutta/omaisuus 7. lopuksi pesänjakaja laatii ja allekirjoittaa jakokirjan ja lähettää siitä kopion osakkaille 8. osakkaalla on kuusi kuukautta aikaa moittia jakoa ja nostaa kanne muita osakkaita vastaan.
Jos kuolinpesä haluaa esimerkiksi myydä omaisuutta, kaikkien suostumus on paljon yksinkertaisempi reitti. Suostumus kannattaa hankkia ennen kuin alkaa myymään omaisuutta (samoin kuin itse asiassa pesänjakajan määräyskin). Suostumuksen hankkimiseen (ja pesänjakoon) voi mennä aikaa, mutta eipä ole ainakaan ketään ostajia odottamassa, kun omaisuutta ei ole vielä alettu myymään. Aivoni menevät solmuun tilanteesta, että ostajat hankitaan ennen sen varmistamista, että omaisuus voidaan myydä. Tai sitten ostajien pitää olla oikeasti valmiit odottamaan. Järjestys tuntuu aivan epäloogiselta.
Pesänjakaja sinänsä voidaan määrätä myös ositukseen. Avioliittolaissa sanotaan, että ositus toimitetaan perinnönjaon järjestyksessä, ellei kyseisessä laissa toisin säädetä.