Olen miettinyt tätä paljon viime päivinä.
Edunvalvojia on kolmenlaisia: edunvalvontavaltuutettuja, joiden valtakirja on vahvistettu, ihan jokamiehiä ja -naisia, jotka on määrätty edunvalvojiksi sekä yleisiä edunvalvojia.
Aloitan edunvalvontavaltuutetuista, koska olen itsekin sellainen. Edunvalvontavaltuutetun mahdollisuuden tehdä asioita määrittää valtakirja. Jos asiaan on annettu lupa valtakirjassa, sille ei tarvitse enää muuta lupaa. Siksi on tärkeää miettiä, mihin haluaa valtuutetun valtakirjassa valtuuttaa. Tietyt asiat pitää mainita erikseen, jotta lupa niihin olisi. Esimerkiki kiinteistön kauppakirjaa ei voi allekirjoittaa valtuuttajan puolesta ilman valtakirjassa olevaa lupaa, mutta jos se on annettu, muuta lupaa ei tarvita, jos edunvalvontavaltakirja on vain vahvistettu. Tietyt henkilökohtaiset oikeustoimet eivät ole kuitenkaan koskaan mahdollisia: edunvalvoja ei voi koskaan esimerkiksi tehdä testamenttia tai vahvistaa isyyttä päämiehen puolesta.
Edunvalvontavaltakirjan kannattaa sisältää myös täysin esteetön varavaltuutettu, joka voi tehdä oikeustoimen varsinaisen valtuutetun sijaan, jos tämä on esteellinen. Jos kaikki valtuutetut ovat esim. valtuuttajan lapsia, ovat kaikki yleensä kerralla esteellisiä oikeustoimissa, joissa yksi on esteellinen. Valtuutettu on esteellinen edustamaan valtuuttajaa esimerkiksi silloin, kun vastapuolena on sisaruksen puoliso tai lapsi, puhumattakaan läheisemmistä sukulaisista tai valtuutetusta itsestään. Jos varavaltuutettua ei ole määrätty, on haettava erikseen sijaista edunvalvojalle
Määrättyjä edunvalvojia on kahdenlaisia. Ensimmäinen kategoria ovat esimerkiksi lapset, jotka on nimitetty vanhempiensa edunvalvojiksi näiden dementoituessa ja tultua kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Käsittääkseni edunvalvojaksi pyritään jopa nimittämään ensisijassa läheinen. Lisäksi alaikäisten lasten vanhemmat ovat yleensä näiden edunvalvojia. Toinen kategoria ovat yleiset edunvalvojat. Ensimmäisen kategorian osalta ymmärrän sen, että edunvalvojan tulee saada lupa tiettyihin oikeustoimiin, mutta se, mikä on minulle hiukan käsittämätöntä on, että yleinen edunvalvoja tarvitsee myös luvan aivan kaikkeen, mutta ilmeisesti näin on. Tämä vaan tuntuu minusta epäloogiselta ja tarpeettomalta byrokratialla.
Mutta siis, jos henkilöllä on toisen tai kolmannen kategorian mukainen edunvalvoja, niin on varauduttava hakemaan lupa suunnilleen kaikkeen ennen kuin voi tehdä oikeustoimen. Holhoustoimilain 34 §, jossa luetellaan toimet, joihin tarvitaan lupa, puhutaan holhousviranomaisesta. Tällä tarkoitetaan DVV:tä ja luvan tarve koskee myös yleisiä edunvalvojia. Jotenkin en ollut itse täysin tajunnut sitä, koska ajattelin yleisiä edunvalvojia samaan kokonaisuuteen liittyvinä viranomaisina, jotka eivät tarvitsisi lupaa, mutta nyt tiedän taas senkin.