Tästä tuntuu olevan paljon epäselvyyttä. Edunvalvonta ja oikeustoimikelpoisuuden rajoittaminen ovat kaksi eri asiaa.
Edunvalvontavaltuutus on valtuutus, jonka valtuuttaja on määrännyt tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan (edunvalvontavaltuutus). (Laki edunvalvontavaltuutuksesta 25.5.2007/648, 1 §).
Edunvalvontavaltuutus sinällään ei poista henkilön oikeustoimikelpoisuutta. Edes Holhoustoimilain (1.4.1999/442) mukaisen edunvalvojan määrääminen ei sitä lain 14 § mukaan automaattisesti tee. Henkilö voi siten tehdä edelleen itse esimerkiksi sopimuksia, jos on oikeustoimikelpoinen, vaikka hänellä on edunvalvoja.
Ongelma on ehkä se, että sekä edunvalvoja että nyt edunvalvontavaltuutettu on totuttu liittämään henkilöihin, jotka tosiasiallisesti ovat oikeustoimikelvottomia esimerkiksi dementian vuoksi. Heikentynyt terveydentila kuitenkin riittää edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiseen. Jos henkilö on esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa tai vanhainkodissa fyysisen sairauden vuoksi, hänen on hankala kirjoittaa valtakirjoja mm. siksi, että hoitohenkilökuntaa oli ainakin ennen ohjeistettu olemaan todistamasta mitään. Monella ei käy edes vieraita. Toisella puolella ovat mm. pankit, jotka pyrkivät suojaamaan itsensä kaikkea vastaan ja jotka vaativat kunnon valtakirjat kaikkeen. Edunvalvontavaltuutus voi siten helpottaa oikeustoimikelpoisenkin henkilön asioiden hoitamista. Se ei kuitenkaan poista automaattisesti hänen omaa kykyään hoitaa asioita.
Käytännössä kannattaa kuitenkin varautua siihen, että eri tahot käyttäytyvät niin kuin oikeustoimikelpoisuutta olisi rajoitettu, jos edunvalvontavaltuutus vahvistetaan. He näkevät vain merkinnän rekisterissä, eikä henkilön tosiasiallista oikeustoimikelpoisuutta.