Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 13.3.1995/481
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950481
(vrt. laki liikehuoneiston vuokrauksesta 13.3.1995/482 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950482#L2P14, jossa on paljon samaa)
Vuokralainen saa asua huoneistossa perheensä kanssa, lähisukulaisensa kanssa ja luovuttaa alivuokrauksena tai muuten enintään puolet huoneistosta jollekin asunnoksi, muuten vuokralainen tarvitsee vuokranantajan suostumuksen asunnon luovuttamiseen toiselle henkilölle. Tämä koskee myös työsuhdeasuntoja.
Toisinaan suostumusta ei varsinaisesti tarvita, mutta huoneiston väliaikaisesta luovutuksesta silloin, jos joutuu esimerkiksi työn takia muuttamaan toiselle paikkakunnalle, on ilmoitettava kirjallisesti ja ajoissa (min. kuukausi) vuokranantajalle ja tällä on mahdollisuus vastustaa sitä perustellusta syystä tuomioistuimessa 14 päivän kuluessa. Samantapainen ilmoitusvelvollisuus koskee myös vuokraoikeuden siirtoa perheenjäsenelle ja jälleenvuokralaisen (, joka on vuokrannut koko huoneiston ensivuokralaisen saatua jälleenvuokraukseen luvan,) halua jatkaa ensivuokralaisen vuokrasuhdetta tämän vuokrasuhteen päätyttyä. Tuomioistuin sitten ratkaisee vuokranantajan vastustaessa, onko vastustamisen syy perusteltu.
Yleisesti ottaen, kummallakin on painavia asioita pelissä: toisella asunto (omaisuus) ja toisella asunto (paikka, jossa asua). Kummallakin on lain mukaan oikeuksia ja velvollisuuksia, joiden välillä laissa tasapainotellaan. Kyse on tavallaan symbioottisesta suhteesta. Eri osapuolilla on velvollisuus ilmoittaa asioista toiselle osapuolelle, heidän pitää saada joihinkin asioihin suostumus, heidän pitää reagoida tietyssä määräajassa joihinkin asioihin ja viime kädessä tuomioistuin tasapainottaa heidän oikeuksiaan jne.. Toisinaan suhde karahtaa totaalisesti karille ja tämä ei onnistu ja vuokrasuhde on purettava, jos laissa mainitut perusteet täyttyvät, mutta nämä tapaukset ovat luultavasti vähemmistössä.
Pääpointtini oli se, että viime kädessä vuokranantaja saa pitkälti joko antaa tai olla antamatta suostumuksensa asunnon jälleenvuokraukseen joko vuokrasopimuksessa tai erikseen. Suostumus kannattaa varmistaa, sillä huoneiston vuokraoikeuden siirtäminen ilman lupaa on yksi 61 § purkuperusteista ja se ei vaadi edes erillistä varoitusta. Muuttopäivän siirtäminenkään tuomioistuimen toimesta ei ole tällaisessa tapauksessa mahdollista 69 §:n mukaan.