Kirjoittelen tässä hiukan lapsen etuun liittyen. Lasta koskee Yleissopimus lapsen oikeuksista, jonka myös Suomi on hyväksynyt ja saattanut osaksi omaa lainsäädäntöään 1991. Luin sen nopeasti läpi ja monet asiat tuntuivat tutuilta, joten ne on varmasti jollain tavalla toteutettu lainsäädännössä, mutta samalla tuli olo, että ei tämä tosiasiassa kyllä varmaan ole toteutunut ja yhä huonommin menee. (Yleissopimus lapsen oikeuksista: https://www.finlex.fi/fi/valtiosopimukset/sopimussarja/1991/60)
Jo ensimmäisessä artiklassa todetaan, että erilaisissa toimissa on ensi sijassa otettava huomioon lapsen etu. 9. artiklassa todetaan, että lapsella on oikeus pitää yllä suhteitaan kumpaankin vanhempaansa, jos se on lapsen edun mukaista. Minua kiinnostaa tämä termi lapsen etu varsinkin tässä spesifissä yhteydessä.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta taas alkaa Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi…Tämä on siis lapsen etu. Vanhemmissa on kuitenkin erilaisia puutteita. Vanhemmuuteen ei tarvita ajokorttia. Vanhempien omat puutteet voivat johtaa siihen, että lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu. On joitain vanhempia, jotka eivät näe omia puutteitaan ja he ovat omasta mielestään hyviä vanhempia, vaikka he vaarantavat lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin. Yleensä nämä ihmiset antavat painon omalle edulleen, mikä se sitten heidän mielestään onkin, eivätkä näe lapsen etua, koska he ovat kykenemättömiä ajattelemaan aidosti ensisijaisesti jonkun muun etua. Lapsen etu voi olla se, että hän näkee toista vanhempaansa vähemmän, vaikka vanhempi olisikin eri mieltä.
Lapsen edun arviointiin tarvittaisiin jotain todella spesifiä ja ammattimaista, monen ammattilaisen yhteistyötä, kuin mitä ainakaan minä muistan tällä hetkellä olevan olemassa (oikeustieteellisten opintojen ja opiskeltuani pari vuotta sosionomiksi perusteella). Varsinkin sosionomikoulutuksessa tuli ilmi, että sosiaalialan ammattilaiset saattavat olla aika perehtymättömiä esimerkiksi persoonallisuushäiriöihin, vaikka heillä saattaa olla henkilökohtaista kokemusta niistä. Asian arviointi saattaa olla myös vaikeaa alan ammattilaisillekin. Ehkä joskus. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.