Lastensuojelu, ja etenkin huostaanotto, on monelle iso mörkö. Asiaan suhtaudutaan hyvin tunteella ja uhkana, jota vastaan tulee puolustautua. Tällöin asiallinen keskustelu voi olla vaikeaa. Tämä kuormittaa varmasti myös lastensuojelun työntekijöitä, jos resurssit ovat muutenkin huonot.
Lastensuojelun tehtävä on kuitenkin viime kädessä tukea lasta ja perhettä ja turvata lapsen oikeudet. Ja laissa todetaan moneen otteeseen, että sen pitää tehdä tämä yhteistyössä lapsen ja tämän vanhenmpien kanssa.
Lastensuojelun tarpeen arviointi voi perustua sekä ilmoitukseen että hakemukseen. Vanhempikin voi toisin sanoen tehdä hakemuksen tuen tarpeen arvioinnista yhdessä ilmoitusvelvollisen tahon eli vaikkapa poliisin kanssa. Tällöin vanhempi on mukana jo prosessin käynnistämisessä.
Lastensuojelun tarve selvitetään yleensä tapauskohtaisesti. Lastensuojeluilmoitus ei ole siis sama asia kuin lastensuojelutoimenpiteiden alkaminen. Lastensuojelun asiakkuus alkaa, kun arvioinnissa todetaan, että lapsen kehitys tai terveys vaarantuu kasvuympäristön takia tai lapsi on itse vaaraksi terveydelleen ja kehitykselleen ja tukitoimenpitelle on tarvetta.
Lapsen mielipide tulee lähtökohtaisesti selvittää melkein automaattisesti eri toimenpiteiden ja päätösten yhteydessä. Myös heti lapsensuojelun tarpeen arvioinnissa. Lapsen ohella puhevaltaa käyttää myös huoltaja, mutta tarvittaessa lapselle voidaan määrätä myös edunvalvoja. Lähtökohtaisesti, jos huoltaja on myötämielinen, prosessi on monesti helpompi. Vastustaminen johtaa hallinto-oikeuden mukaan tuloon.
Lastensuojelun tarpeen arvioinnin jälkeen laaditaan asiakassuunnitelma. Tämä tulee laatia yhdessä eri tahojen, myös lapsen ja tämän huoltajan tai vastaavan kanssa. Jos lapsi otetaan huostaan, laaditaan vanhemmille oma asiakassuunnitelma, jonka tavoitteena on viime kädessä perheen yhdistäminen. Huostaanotettua lasta koskevaan suunnitelmaan kirjataan, miten lapsen yhteydenpito vanhempiin toteutetaan huostaanoton aikana.
Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa tietyin ehdoin, joissa lähtökohtana on paitsi lapsen myös laitoksen muiden lasten ja mahdollisten tapaajien etu jne.. Lapsi voi itsekin vastustaa yhteydenpitoa, jolloin se pitää lapsen iän mukaisesti ottaa huomioon. 12-vuotias voi kieltäytyä tapaamisista.
Lastensuojelukeskusteluissa ei ehkä niin paljoa puhuta ehkäisevästä lastensuojelusta ja avohuollosta. Ehkäisevää lastensuojelutyötä voidaan tehdä vaikkapa osana nuorisotyötä ja päivähoitoa. Moni on ehkä hyötynyt siitä ajattelematta, että sekin on yhdenlaista lastensuojelua.
Avohuollossa lasta ja perhettä yritetään tukea toimenpiteillä, jotka ovat ensisijaisia varsinaiseen sijaishuoltoon nähden. Avohuoltoon voi kuulua kuitenkin myös lyhytaikaista sijaishuoltoa, jonka ensisijaisessa muodossa lapsi ja huoltaja sijoitetaan yhdessä kodin ulkopuolelle. Lapsen sijoittamisen yksin on sen sijaan täytettävä tietyt ehdot.
Muitakin ratkaisuja on etsittävä ennen sijaishuoltoa.
Jos lapsi on välittömässä vaarassa, hänet voidaan sijoittaa myös kiireellisesti. Kiireellinen sijoitus sinänsä on melko lyhytaikaista. Tällöinkin pitää kuitenkin selvittää lapsen ja huoltajan jne. käsitys kiireellisestä sijoituksesta, jos se voidaan tehdä aiheuttamatta viivästyksellä vaaraa lapsen terveydelle yms.. Kiireellisen sijoituksen aikana selvitetään varsinaisen huostaanoton tarvetta ja tehdään asiaa koskevat hakemukset, jos niitä ei ole jo tehty.
Huostaanoton edellytykset ovat melko samat kuin lastensuojelun aloittamisen, paitsi, että vaaditaan että lapsen vaarantaminen tai vaarantuminen on vakavaa ja avohuollon toimenpiteet eivät tilanteessa syystä tai toisesta auta. Sijaishuollossa lapsi otetaan hyvinvointialueen huostaan.
Huostaanotossa lapseen voidaan kohdistaa myös rajoituksia. Rajoitusten käyttöä säätelevät laissa luetellut yleiset edellytykset rajoituskohtaisen sääntelyn lisäksi. Rajoituksen tulee mm. olla oikeasuhtainen ja välttämätön, eikä sitä saa käyttää rangaistuksena. Sen käytön syyn pitää olla kasvatuksellinen, esimerkiksi estää lapsen päihteiden käyttö tai varmistaa lapsen oma tai muiden lasten turvallisuus.
Monessa tapauksessa mukana toimenpiteessä tai päätöksessä om mukana useita henkilöitä ja siitä saa myös valittaa hallinto-oikeuteen sekä huoltaja että tietyn iän omaava lapsi. Laitoksen tulee raportoida toiminnastaan sosiaalityöntekijälle ja nämä taasen tekevät monia päätöksiä niin, että toinen valmistelee ja toinen päättää. Viime kädessä päättäjänä on hallinto-oikeus.