Vanhemman rakkaus

17 marraskuun, 2021 admin 0 Comments

Muutamia ajatuksia.

Olen itse tämän asian suhteen myöhäisherännäinen, mutta olen tajunnut persoonallisuushäiriöihin tutustuessani, että kaikki vanhemmat eivät tosiaan rakasta lapsiaan. Pahimmassa tapauksessa kumpikaan vanhemmista ei kykene rakastamaan lastaan. Yhteiskunta kuitenkin tuntuu toimivan sen oletuksen varassa, että näin olisi. Moni voi aidosti uskoa siihen, että tottakai vanhempi rakastaa lastaan. Miten muuten voisi olla? Toisinaan myös ulkopuolisille, esim. tuomarille, näytetään toiset kasvot kuin lapselle itselleen, mikä vaikeuttaa todellisuuden hahmottamista. Vanhempi saattaa näytellä rakastavaa vanhempaa muiden edessä. Lapsi saattaakin pahimmillaan päätyä tällaisen vanhemman kasvatettavaksi, mistä voi olla suurtakin haittaa lapselle. Lapsi ei ole rakastettu omana itsenään, vaan hän on ainoastaan väline, jota vanhempi käyttää omiin tarkoitusperiinsä, joilla ei ole mitään tekemistä lapsen hyvinvoinnin kanssa. Sillä, onko kyse isästä vai äidistä, ei ole merkitystä. Kyse voi olla kummasta tahansa vanhemmasta tai jopa kolmannesta henkilöstä kuten isovanhemmasta.

Aiemmin olen myös todennut, että lapsen suhteet kumpaankin vanhempaansa tulee taata (huomasin artikkelia läpi lukiessani samalla, että jokin WP-päivitys on muuttanut myös aiemman artikkelin ulkoasua). Entäpä, jos etävanhempi tekee lapselle haittaa? Olisiko tällöin turvauduttava esimerkiksi valvottuihin tapaamisiin? Toisin sanoen tapaamisiin, jossa on lähietäisyydellä toinen aikuinen. Tällöin voitaisiin turvata jonkinlainen suhde toiseen vanhempaan, mikä on parempi kuin ei mitään. Etävanhemman aiheuttama haitta ei tosin ehkä ole niin suuri kuin sellaisen, jonka luona lapsi suurimmaksi osaksi asuu ja jonka vaikutuspiirissä lapsi suurimmaksi osaksi on. Mutta haittaa voi aiheuttaa jopa väimatkan päästä. Kuten todettua joillekin kyse voi olla vain valtataistelusta, ei siitä, että he yrittävät ajatella lapsen parasta.

Lisäksi myös lastensuojelun asiakas eli lapsi voi kyetä valehtelemaan ja manipuloimaan. Muistan lukeneeni jostain, että esimerkiksi psykopatian ja sosiopatian yksi ero on se, että toinen niistä on synnynnäistä (psykopatia). Itse koen jotenkin vaikeaksi hahmottaa eroa niiden välillä, vaikka kyse onkin selvästi eri asioista. Joka tapauksessa myös lastensuojelun asiakas voi olla persoonallisuushäiriöinen, koska persoonallisuushäiriot syntyvät ihmiselle melko aikaisessa kehityksen vaiheessa tai ovat jo ehkä olemassa syntymässä.

Toisinaan on vaikea sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Tämä tekee asioista vaikeita myös monille viranomaisille. Lapsen etu on edelleen hyvä ohjenuora, mutta miten se kyetään määrittelemään. Se onkin sitten toinen asia.