Pyrin tässä lähinnä perustelemaan asiakirjojen hyödyllisyyden.
AVIOEHTO
Nykyään monilla puolisoilla on omat rahat, omaisuus ja velat. Avioehdolla ne pidetään erillään myös avioliiton päättyessä eroon, kuten monesti valitettavasti käy. Variaatioille on kuitenkin tilaa. Avioehdon ei täydy olla täysin poissulkeva: jotain voidaan jättää tapauskohtaisesti avio-oikeuden alaiseksi.
Avioliitto voi myös päättyä riitoihin, joiden keskellä kommunikointi on vaikeaa. Silloin voi olla helpotus, ettei tarvitse riidellä siitä, mitä kukakin saa, tai kokea katkeruutta asioista, joista on joutunut luopumaan osituksessa. Taloudellisia asioita on mietitty jo hyvän sään aikana. Samalla pysyy muistissa, että avioliitolla on myös taloudellinen puolensa.
Taloudellisista asioista voidaan pyrkiä sopimaan myös osituksen esisopimuksella.
EDUNVALVONTAVALTUUTUS
Edunvalvontavaltuutuksella voi määrätä asioidensa hoitamisesta hyvinkin yksityiskohtaisesti. Sillä pääsee sanelemaan, miten asioita hoidetaan, jos ei esimerkiksi dementian takia itse enää kykene päättämään niistä. Toisaalta edunvalvontavaltuutuksen voi saattaa voimaan, vaikka olisi psyykkisesti aivan kunnossa, mutta makaisi vaikkapa neliraajahalvaantuneena sairaalassa, jolloin yksittäisten valtakirjojen kirjoittaminen tai asioiden hoitaminen itse on hankalaa. Tällainen äkillinen toimintakyvyttömyys voi kohtata ketä tahansa milloin tahansa. Siksi nuorellakin voi olla hyvä olla edunvalvontavaltuutus.
Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan huomioida myös yrityksen asioita. Tämä koskee etenkin pienempiä yrityksiä kuten vaikkapa toiminimiä.
Edunvalvontavaltuutus eroaa muusta kahdesta asiakirjasta siinä, että tehtävää varten on olemassa myös (käsittääkseni melko täystyöllistettyjä) julkisia edunvalvojia. Heillä ei ehkä ole aikaa paneutua jokaisen vaikkapa 200 asiakkaansa asioihin, eikä käyttää kovin paljoa aikaa näiden asioihin. Edunvalvontavaltuutuksessa määrätyllä valtuutetulla sen sijaan on lähtökohtaisesti enemmän aikaa paneutua asioihin.
TESTAMENTTI
Ainoastaan lapsilla on oikeus lakiosaansa ja avioleskellä vähimmäissuojaansa (yhteisen asunnon hallintaoikeus, ehkä avustus lisäksi), mutta muuten omaisuutensa kohtalosta voi päättää testamentilla, kun sitä ei ymmärrettävistä syistä enää itse tarvitse. Kyseessä on viimeinen tahto, joka voi olla niin yksityiskohtainen kuin tekijä haluaa.
Jonkun tietyn esineen voi esimerkiksi määrätä tietylle henkilölle, esineen hallintaoikeuden voi määrätä eri henkilölle kuin omistusoikeuden (kannattaa kuitenkin miettiä myös veroseuraamuksia) jne.
Omaisuuden voi määrätä vauvalle tai kissojen suojeluyhdistykselle (kunhan se on rekisteröity = oikeushenkilö). Ensimmäisessä tapauksessa, jossa henkilö ei pysty omaisuutta hoitamaan, omaisuudelle voidaan määrätä testamentissa hoitaja/sitä varten määrätty edunvalvoja.
Moni ehkä haluaa turvata myös avopuolisonsa asemaa, mikä onnistuu vain testamentilla.
Kannattaa myös muistaa, että puolison avio-oikeus perintöön voidaan sulkea perinnönjättäjän toimesta pois vain testamentilla.