Jos vainaja on ollut naimisissa, mutta hänellä ei ole ollut lapsia eikä testamenttia, perii hänet eloonjäänyt puoliso. Tästä on aika kiemuraisia säännöksiä Perintökaaren 3. luvussa.
Puoliso perii siis kaiken, mutta eloonjääneen puolison kuoltua ensiksi kuolleelle puolisolle kuulunut osuus omaisuudesta palaa niille tämän perillisille, joita on vielä elossa. Jos näitä ei enää ole, kaikki omaisuus jää lesken sukuun ja tämän perillisille.
Jos puolisoilla ei ole ollut avioehtoa ja omaisuus on muutenkin ollut avio-oikeuden alaista ovat osuudet ½ ja ½. Jos puolisoilla on ollut avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, suhdeluvut voivat olla eri. Samoin, se, että eloonjäänyt puoliso on saanut ensiksi kuolleen puolison jälkeen omaisuutta tai vaikka ansiotoiminnalla hankkinut omaisuutta, voi vaikuttaa omaisuuden jakautumiseen. Tällainen omaisuus kuuluu eloonjääneen puolison perillisille. Jos eloonjäänyt puoliso on puolestaan olennaisesti hukannut omaisuutta esimerkiksi lahjoittamalla sitä pois, on eloonjääneen puolison perillisten suoritettava vastiketta ensiksi kuolleen puolison perillisille. Lahjoitus voidaan joissain tapauksissa myös peräyttää, jos se estää ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta saada osuutensa. Omaisuuden käyttäminen esimerkiksi lesken hoitomaksuihin, ei ole sen hukkaamista.
Monimutkaisemmaksi tilanne muodostuu, jos leski menee uudelleen naimisiin. Tämä on minullekin hiukan epäselvää. 6 §:ssä sanotaan, eloonjääneen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö ja yksityinen omaisuus on jaettava ainakin laskennallisesti edellä sanotun mukaisesti lesken ja 1. avioliiton ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken ennen (uudessa avioliitossa mahdollisesti suoritettavaa?) ositusta. Ymmärrän tämän niin, että ensin erotetaan lesken omaisuudesta ensiksi kuolleen puolison perillisille suhteellisesti ja edellä mainittujen sääntöjen mukaan kuuluva osuus ja vasta sitten suoritetaan ositus 2. avioliitossa. Kunnon soppa tästä tulee, jos tilanne ketjuuntuu ja osituksia ja jakoja ei suoriteta.
Tämä monimutkainen kuvio on mahdollista välttää esimerkiksi testamentilla (testamentilla voidaan sivuuttaa lesken lain mukainen perintöoikeus) tai sillä, että leski vaatii jakoa jo eläessään (PK 3:5a) ennen uutta avioliittoa.