- Jos epäiltyä ei ole pidätetty tai vangittu, hän on velvollinen olemaan läsnä esitutkinnassa 12 tuntia (jos pidättämisen edellytykset eivät täyty) ja 24 tuntia (jos pidättämisen edellytykset täyttyvät) kerrallaan. Muu henkilö on velvollinen olemaan läsnä 6 tuntia kerrallaan. Jos henkilö kutsutaan esitutkintaan, hänelle on kutsussa ilmoitettava hänen asemansa esitutkinnassa. Näin on tehtävä muutenkin. Esitutkinnan jälkeen kuulusteltavalle tulee suoda 12 tunnin tauko esitutkinnasta, ellei ole erityistä tarvetta hänen palaamiselleen aiemmin. (Esitutkintalaki 805/2011, 6:1§ ja 5§ ja 4:9§) Kuulusteltavaa tulee kohdella asiallisesti, häntä ei saa ilman erityistä syytä kuulustella 22-7 välillä ja hänelle pitää antaa mahdollisuus säännölliseen ateriointiin ja riittävään lepoon (7:5§).
- Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää, jos a) teosta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta b) tai siitä on säädetty vähintään 1, mutta vähemmän kuin 2 vuotta vankeutta, ja on syytä epäillä, että epäilty pakoilee, vaikeuttaa asian selvittämistä tai jatkaa rikollista toimintaa tai epäilty ei ole tunnistettavissa tai pidättäminen on odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi erittäin tärkeää, vaikka henkilöä on vain syytä epäillä, mutta muut edellytykset täyttyvät (Pakkokeinolaki 806/2011, 2:5§)
- Pidätetyn vangitsemista pitää vaatia viimeistään kolmantena päivänä pidättämisestä ennen kello kahtatoista (3:4§).
- Vangitsemisen edellytykset ovat samat kuin pidättämisen. Henkilö, jota on ainoastaan syytä epäillä ja jonka kohdalla muut edellytykset täyttyvät, voidaan myös vangita, jos se on lisäselvityksen vuoksi erittäin tärkeää. (PKL 2:11§) Tälläisen henkilön asia tulee käsitellä uudelleen, kun lisäselvitys saadaan ja asia on käsiteltävä viimeistään viikon kuluttua vangitsemisesta (PKL 3:11§).
- Samalla kun päätetään läsnä olevan epäillyn vangitsemisesta, pitää asettaa määräaika syytteen nostamiselle, jos syytettä ei ole vielä nostettu. Määräaikaa voidaan ennen sen päättymistä syyttäjän pyynnöstä pidentää. (3:14§)
- Poissaolevana alun perin vangitun epäillyn asia on otettava uudestaan käsiteltäväksi viimeistään neljän vuorokauden kuluttua tosiasiallisesta vangitsemisesta (3:12§).
- Vangitsemisasia tulee ottaa vangitun epäillyn pyynnöstä käsittelyyn tuomioistuimessa neljän vuorokauden kuluessa pyynnöstä tiheimmillään kahden viikon välein, ellei aihetta uusien seikkojen vuoksi ilmene jo aiemmin (3:15§).
- Pääkäsittely on aloitettava kahden viikon (ei suullista valmistelua)/ tuleva muutos: kolmen viikon kuluttua (suullinen valmistelu) kuluttua rikosasian vireilletulosta tai rajoitteen alkamisesta, jos syytetty on vangittuna, matkustuskiellossa tai pidätettynä virantoimituksesta (Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11.7.1997/689, 5:13§). Tunnustamisoikeudenkäynti taas on esimerkiksi pidettävä 30 vuorokauden kuluessa asian vireilletulosta. (Uusi 30 vuorokautta, jos peruutetaan) (ROL 5b:2§). Hiukan sekavaa? Niin minustakin.
- Siltä osin, jos kyseessä on henkilö, joka on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen, vangitsemisen edellytykset ovat hiukan eri. Silloin asian selvittämisen vaikeuttaminen tai henkilöllisyyden selvittäminen ei ole enää relevantti edellytys ja alle yhden vuoden tuomio voi riittää vangitsemiseen, jos henkilöllä ei ole vakinaista asuntoa ja henkilö on vaarassa poistua maasta tai henkilö on tuomittu useisiin lyhyihin vankeusrangaistuksiin ajallisesti lähekkäin tehdyistä rikoksista (2:11-12§). Kyse on siis tässä tapauksessa henkilöstä, joka odottaa vankeustuomion suorittamista.
- Vangitsemisen sijaan tuomittu henkilö voidaan määrätä tutkinta-arestiin, jos tuomittu rangaistus on alle kaksi vuotta vankeutta ja pidättämisen edellytykset muuten täyttyvät ja jos matkustuskieltoa ei katsota riittäväksi. Lisäksi henkilön on sitouduttava velvollisuuksiinsa ja hänen voidaan olettaa niitä noudattavan (2:12a§). Rikkominen johtaa lievässä tapauksessa varoitukseen ja vakavammassa tapauksessa pidättämiseen ja vangitsemiseen (2:12i).
- Tuomittu ehdoton vankeusrangaistus tulee panna toimeen ilman aiheetonta viivytystä ja tuomion saatua lainvoiman tai tuomitun tyydyttyä tuomioonsa ja suostuttua täytäntöönpanon aloittamiseen. Tuomitulle tulee ilmoittaa milloin ja mihin vankilaan hänen tulee ilmoittautua (Vankeuslaki 767/2005, 2:1§). Tuomittu voidaan myös tietyissä tapauksissa etsintäkuuluttaa, jos hän ei saavu sovitusti tai pakoilee. (2:2a§) Tutkintavanki, joka on siis jo vangittuna edellisten kohtien mukaan, vapautetaan tai muuttuu vangiksi. (Tutkintavankeuslaki 23.9.2005/1:2§) Tuomitun huono terveydentila voi johtaa täytäntöönpanon lykkäämiseen, jos hän ei ole jo aloittanut tuomion suorittamista (2:3§). Tuomitulle voidaan myöntää lykkäystä täytäntöönpanoon myös muusta syystä, esimerkiksi siksi, että hänen työpanoksensa on erityisen merkityksellinen hänen työnantajalleen (2:4§).
Categories: