Asiantuntijuus

25 elokuun, 2022 admin 0 Comments

Halusin kirjoittaa tästä, koska asiantuntijuus on kokenut jonkinlaisen inflaation. Tämä tekee asiantuntija-ammatissa olon vaikeaksi. Tietoa on niin paljon saatavissa, että ihmiset ehkä kokevat, että heillä on asiantuntijuus, vaikka heillä on itse asiassa pirstaleista eri lähteistä koottua tietoa, joka sekin voi olla omalta osaltaan hyödyllistä. Nyt on paljon puhuttu esimerkiksi sairaanhoitajien merkityksestä ja hyödyllisyydestä. Heidän asiantuntijuudestaan, joka perustuu laajempaankin tietämykseen kuin oireiden googlettamiseen. Oireiden googlettaminenkin voi kuitenkin olla toisinaan hyödyllistä. Itse löysin sitä kautta aikanaan tiedon, että korona voi harvinaisissa tapauksissa oireilla ihottumana, mikä oli kyseisenä ajankohtana hyödyllinen tieto.

Nyky-yhteiskunta perustuu siis työnjakoon. Minä olen käynyt oikeustieteellisen, jottei sinun tarvitse. Eli jopa minun kaltaiseni, ei niin pelottavat lakimiehet, ovat käyneet oikeustieteellisen. Oikeustieteellisen hyödyllisyys perustuu periaatteiden oppimiseen ja kokonaisuuden hahmottamiseen eri oikeudenaloja koskevan tiedon oppimisen kautta, ei vain sotakoiraksi kouluttautumiseen (sitä ei itse asiassa edes opeteta, vaan se tulee joillekin luonnostaan) eikä edes siihen, että oppii tekemään tiettyjä asiakirjoja (sitäkään ei pahemmin opeteta). Siellä opitaan toisin sanoen asiantuntijaksi niin kuin muissakin koulutuksissa. Luodaan pohja myöhemmälle oppimiselle.

Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka eivät ajattele kovin korkeasti sääntöjen ja määräysten noudattamisesta, ei lain eikä moraalin sääntöjen. He rikkovat niitä kaikkia. He tuskin ajattelevat kovin korkeasti tämän alan asiantuntijoistakaan. Heille tärkeintä on heidän sääntöjen rikkomisesta saamansa hyöty, toisten hyväksikäyttö, heikompina pitämiensä alistaminen ja itsensä ylentäminen. Esimerkkinä tällaisista ihmisistä ovat joistakin B-ryhmän persoonallisuushäiriöistä kärsivät ihmiset, joita ovat ainakin pahantahtoiset narsistit, ehkä monet tavallisetkin narsistit, jotka tekevät kaikkensa suojellakseen itseään ja väärää minä-kuvaansa, ei niin lainkuuliaiset psykopaatit (rikolliset ja jotkut toimitusjohtajat) ja sosiopaatit. Heidän lainkuuliaisuutensa ja moraalinsa puute voi olla kylmäävää. Heiltä puuttuu jotain, mitä monilla muilla on.

Tässä tullaan toiseen tietämisen alueeseen (en sano asiantuntemuksen alaan, koska tällä alalla on omat asiantuntijat), joka voi sekin olla kovin hyödyllinen. Toivoisin, että ihmiset oppisivat tunnistamaan toiset ihmiset, jotka ovat vahingollisia heille. Persoonallisuushäiriöitä pitäisi opettaa koulussa, koska ne aiheuttavat niin paljon haittaa, myös ihmisille itselleen. Kysehän on käsittääkseni jäykästä ja kaavamaisesta tavasta toimia, joka aiheuttaa haittaa itselle tai muille tai molemmille. Häiriö on muotoutunut monesti jo lapsena. Siksi henkilö on sen vietävissä. Vastaan pyristely on kuitenkin helpompaa, jos on tietoa ja halua. Edellisessä kappaleessa mainituilla ihmisillä halua tosin ei käsittääkseni aina ole. Osa psykopaateistakin pystyy kuitenkin käsittääkseni sopeutumaan yhteiskuntaan ja kääntämään ominaisuutensa yleiseksikin hyödyksi, esim. psykopaatit ammateissa, jotka vaativat erityistä kylmähermoisuutta. Kysehän on ymmärtääkseni viime kädessä aivojen synnynnäisestä poikkeamasta, joka ei automaattisesti tarkoita, että henkilöstä tulisi ns. paha, se vain ehkä mahdollistaa sen.

Siksi vaikka en ole asiantuntija, tulen jatkossakin kirjoittamaan aiheesta, pirstaleisesti, mutta kuitenkin. Monia oikeudellisia ongelmiakin kun vältettäisiin, jos ihmiset esimerkiksi havaitsisivat narsistiset persoonallisuuspiirteet ennen esimerkiksi naimisiin menoa tai edes ymmärtäisivät, mikä narsistisessa ihmisessä vetoaa heihin. Liikesuhteessakin persoonallisuushäiriöitä koskevasta tiedosta on ehkä hyötyä. Ongelmien ratkaisu on kuitenkin parasta jättää alan asiantuntijoille kuten muissakin asioissa.