Olen suuri ennakoinnin ystävä. Sen, että asioista sopii hyvissä ajoin. Sen, että varmistaa, että kaikilta on lupa ennen kuin alkaa toimia. Asioiden korjaaminen jälkikäteen on aina vaikeampaa kuin ennakointi.
Ennen kaikkea kannatan ennakointia avioliitossa. Sitä, että tietää, kenen kanssa menee naimisiin, jotta asioita on helpompi hoitaa, jos asiat menevät pieleen. Moni manipulointiin taipuvainen yksilö kannattaa kiirettä, jotta toinen ei tajua, mihin on ryhtymässä. Siinä vaiheessa, kun on lapsia, hän voi heittäytyä todella vaikeaksi avioerossa ja huoltajuuskiistoissa. Tietämällä etukäteen, kenen kanssa menee naimisiin, voi ehkäistä paljon murhetta, stressiä ja rahanmenoa.
Sukulaisiaan ei voi valita. mutta sukulaistensa kanssa kannattaa olla silti puheväleissä. Kahviastiastostakin saa aikaan ison kiistan, jos se edustaa perinnönjaossa joitain lapsuuden kaunoja ja puheyhteyttä ei ole.
Persoonallisuushäiriöt kannattaa muutenkin tuntea, niin välttyy turhilta yllätyksiltä. Lista yhdeksästä persoonallisuushäriöstä on esim. Mayo-klinikan, amerikkalaisen huippusairaalan, sivuilla (englanniksi). https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/personality-disorders/symptoms-causes/syc-20354463. Itse toivon, että olisin tiennyt näistä enemmän, kuten myös esimerkiksi autismista ja monista mielenterveyden häiriöistä. Yritän vieläkin oppia niistä.
Yleensäkin ajattelen, että asioista kannattaa tietää mahdollisimman paljon ja tietoa kannattaa olla mahdollisimman monesta lähteestä. Vanha kunnon lähdekritiikki on hyvä asia. Se pätee kaikkeen. Ja se auttaa ennakoinnissa. Asioita on helpompi suunnitella, kun niistä tietää mahdollisimman paljon.
Ennakoinnissa on kyse myös tosiasioiden tunnustamisesta. Jokainen tulee vanhaksi ja joku päivä kuolee, vaikka sitä voi olla vaikea tunnustaa edes itselleen. Jokainen naimisissa oleva voi päätyä avioeroon. Elämä tapahtuu, vaikka sitä ei haluaisi. Siksi siihen kannattaa varautua. Siksi sitä kannattaa ennakoida.