Luin tässä jokin aika sitten Annian määritelmän hyvästä lakimiehestä/asianajajasta. Heidän mukaansa asianajomaailmassa täytyy olla vahva, uskoa itseensä ja tietää, mihin pystyy. Jäin miettimään asiaa. Nyt määritelmä tuli taas mieleen, kun luin Saaren et al kirjaa Raskas perintö suomalaisesta huono-osaisuudesta.
Annia periaatteessa sanoo, että asianajajan tulee olla taustaltaan hyväosainen. Hänen tulee jo varhain omata hyvät verkostot, jotka luovat turvaa ja antavat tukea. Hän on saanut kannustusta ja rohkaisua ja on oppinut jo varhain oikeanlaisia asioita ja arvoja, jotka auttavat elämässä menestymisessä. Hän omaa hyvän perusturvallisuuden tunteen toisin kuin suurin osa suomalaisista, joiden varhaislapsuuden kiiintymyssuhteet ovat epävakaita. Hän on saanut myös palautetta, mitä ilman on hankala tietää, mihin pystyy.
Koska olen kiinnostunut persoonalisuushäiriöistä, niin tietenkin asianajajalla voi olla myös sellainen. Silloin perusturvallisuuden omaamisella ei ole mitään merkitystä kun esimerkiksi antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön kuuluu kykenemättömyys ahdistua asioista, lisääntynyt riskinottokyky, empatiakyvyttömyys ja katumuksen puute tilanteissa, joissa on tehnyt jotain arveluttavaa jne. Psykopaattien ja sosiopaattien aivot ovat ihan konkreettisesti erilaisia kuin muiden ja heitä on käsittääkseni kummallakin puolen vankilan muureja.
Aiheesta hiukan poiketakseni, laskin kerran, kuinka monen Riihimäen Yrittäjien hallituksen jäsenen tausta oli perhe- tai sukuyrityksessä. Tulos oli, että suurimman osan. Tämä ei siis päde pelkästään lakimiehiin. Vanhempien ammattia on helppo seurata, koska oppii oikean tavan toimia, saa tukea, saa verkostot jne. Taustalla tuntuu olevan suuri merkitys siinä, mikä tuntuu tutulta ja mihin kannustetaan. Joitakin ihmisiä on rohkaistu esimerkiksi hakeutumaan hyviin ammatteihin ja kerrottu, mitä niissä odotetaan.
Palatakseni pääasiaan, onko siis Annian määrittelemä hyvä asianajaja oikeasti hyvä? Minä en ole aivan varma. Se on ehkä tietyn yhteisön omien kriteeriensä mukaan hyväksi määrittelemä ja odotusten mukainen. Se on vahva, koska sen yhteisö vahvistaa sitä, antaa sille tukea ja tietoa omista kyvyistään ja itsevarmuutta. Mutta se ei ole yksittäisen lakimiehen vahvuutta. Yksittäinen lakimies saa vahvuuden tunteen ympäristöstään ja hyvistä lähtökohdistaan ja ympäristöstään. On mielestäni väärin kuvitella, että menestyminen on omaa ansiota. Ei se monesti ole. Tämän ymmärtäminen ehkä on oleellista hyvälle lakimiehelle. Monilla asioilla on elämässä merkitystä.