Olen aina ajatellut, että yksinäinen juristi ilman sihteeriä tai muita juristeja on jotenkin epäkelpo. Sain myöskin neuvon, että juristin pitää pystyä tarjoamaan aina kaksi allekirjoitusta, koska sitä ihmiset odottavat. Jotkut kyselyt myös tukevat tätä. Ihmiset ovat itse tehneet asiakirjan, mutta ottavat yhteyttä saadakseen kaksi todistajan allekirjoitusta. Itse ajattelen tätä niin, että ihmiset haluavat validoida asiakirjan juristin allekirjoituksella, ehkä sekä itselleen että muille.
Tuntuu, että jankkaan tätä, mutta ei todistajan tarvitse olla paras ystävä, se voi olla vaikka naapuri, josta tietää ihan perusasioita kuten nimen, ja joka on kelvollinen muuten todistajaksi. Tästä olen kirjoittanut erikseen. Todistajan ei tarvitse tietää asiakirjasta muuta, kuin millainen asiakirja on kyseessä ja että asiakirjassa oleva allekirjoitus on sen, joka väittää sen olevan omansa. Todistaja voi nähdä, kun henkilö kirjoittaa nimensä tai tunnustaa sen. Hänen ei tarvitse tietää, mikä asiakirjan sisältö on. Hän todistaa esimerkiksi testamentin laatijan allekirjoituksen oikeuden, ei asiakirjan oikeutta. (Lisäksi esim. testamentin todistuslauselmassa hän toteaa myös, että allekirjoittaja on allekirjoittanut nimensä vapaaehtoisesti ja täydessä ymmärryksessä.) Hänen pitää olla vain kelvollinen tekemään se eli ei ole sukulainen edes avioliiton kautta (ei testamentin tekijälle, eikä saajalle), ei oikeustoimikelvoton, täysi-ikäinen jne. Naapuri kelpaa hyvin todistajaksi, kunhan se ei ole sukulainen tai dementikko tai kännissä tai muuten kelvoton todistamaan. Juristin pyytämisellä todistajaksi, annetaan sen sijaan minusta ymmärtää, että hän on myös sen laatija, vaikka ei ole, koska juristit myös yleensä laativat asiakirjoja. Tässäkin asiassa sain neuvon. Todistamalla laatimansa asiakirjan juristi ikään kuin kuittaa sen laatimakseen, minulle sanottiin.
Mutta tämä ei ollut minun varsinainen aiheeni. Olen siis aina kuvitellut, että lakiasiaintoimisto, jossa on vain yksi ihminen, on jotenkin viallinen. Tuli kuitenkin mieleeni hakea Googlesta yhden lakimiehen toimistoja ja löysinkin kaksi. Kummassakin juristi oli asianajaja. Sitten tuli mieleeni samassa pienryhmässä asianajajatutkinnon käytännön osassa ollut Jouni Salomäki, jolla on asianajotoimisto, jossa on aiemmin ollut toinen asianajaja, mutta ei ole enää. Kaikissa näissä ei vaikuttanut olevan muuta kuin asianajan matkapuhelinnumero. Kahdessa googlettamassani asianajotoimistossa myös sähköposti vaikutti olevan asianajajan henkilökohtainen sähköpostiosoite.
Laajensin etsintää sivustolle, josta voisi olla apua aika monella muullekin eli asianajajaliiton asianajajahakuun https://app.loydaasianajaja.fi/. Sivustolla asianajajia voi hakea erilaisilla parametreillä. Eniten asianajajia on yhden-kahden asianajajan toimistoissa, vaikka en tiedä, kuinka luotettava tämä luku on. Listalla vaikutti olevan myös isompia toimistoja, kuten Ferenda. Katselin kuitenkin joitakin yksittäisten toimistojen sivustoja, ja toisissa vaikutti olevan vain yksi henkilö. Tähän joukkoon kuului mm. Herman Ljungberg (Eagle S.) Monesti yksittäinen asianajaja on kuitenkin erikoistunut perhe- ja jäämistöoikeuteen tai rikos- ja prosessioikeuteen, kuten Salomäki, mutta ei aina. Asianajaja voi myös palvella yrityksiä.
Asianajajien lisäksi on myös luvan saaneita oikeusavustajia ja juristeja. En ole varma, onko Riihimäellä ainakin kaksi tällaista yhden henkilön toimistoa.
Eli lakiasiaintoimiston toiminnan edellytys ei ole, että sinne pitäisi velkarahalla palkata sihteeri tai pitäisi tuntea toisia juristeja vaikka opiskeluajoilta ja perustaa niiden kanssa toimisto.