STM:n sivuilla on ohje uusien, juuri voimaan astuneiden, lasten ja nuorten terapiatakuuta koskevien säädösten soveltamisesta. Sivun osoite on seuraava: https://stm.fi/lasten-ja-nuorten-terapiatakuu
Minulla on omat epäilykseni tästä ja seuraavassa pyrin selittämään, miksi.
Päällimmäinen syy on se, että lainsäädännön tasolla voidaan säätää ihan mitä tahansa, mutta jos sen toteuttamiseen ei anneta resursseja, etenkin (taloudelliset), sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet jäävät kuolleeksi kirjaimeksi. Kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisen valvonta vaatii sekin resursseja esimerkiksi poliisille ja tuomioistuinlaitokselle, mutta ei läheskään niin paljon. Viemällä resurssit pois, viedään tosiasiallisesti taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet pois. Osa hyvinvointialueista sanoi ilmeisesti nyt jo etukäteen, ettei pysty toteuttamaan myöskään terapiatakuun piiriin kuuluvia palveluita määräajassa. Näin olin kuulevinani televisiosta. STM:n ohjeessa sanotaan, että siinä tapauksessa palvelut pitää toteuttaa ostopalveluina tai palveluseteleillä. Eli hyvinvointialueiden vähät resurssit menevät siinä tapauksessa palveluiden ostamiseen yksityiseltä, jos määräajoista pidetään tiukasti kiinni.
Lyhytterapian kestoksi arvioidaan 20-25 kertaa. Koska psykoterapeutteja on jo nyt liian vähän, niin en tiedä, mistä löydetään psykoterapeutteja antamaan terapiaa edes maksimissaan 25 kertaa. Itse olen ollut kaksi vuotta terapiassa, eikä sekään oikein auttanut mitään muuta kuin sen, että sai puhua jollekin. Itsekseni olen selvittänyt asioita lukemalla, miettimällä ja kirjoittamalla, mutta minä olen ollut motivoitunut asian selvittämiseen. Ohjeessa sanotaan, että lyhytinterventiot yleensä soveltuvat tilanteisiin, joissa ’ongelma on riittävän rajattu, lapsen, nuoren tai perheen oma motivaatio on riittävä ja elämäntilanne muutoin riittävän vakaa’. Lyhytinterventiot yleensäkin siis soveltuvat aika rajatulle joukolle lapsia ja nuoria.
Olen jo aiemmin sanonut, että kun apua ei saa, silloin lääkitään itseään helposti monesti erilaisilla päihteillä, laillisilla ja laittomilla. Hyväksytyt addiktiotkin (esim. liikunta, työ, netti) toimivat samoin. Nykyään suosittu lääke vaikuttaa olevan peukku (alfa-PVP) (mm. https://yle.fi/a/74-20160829). Huume aiheuttaa psykoottisuutta ja voimakasta riippuvuutta ja pahentaa mielenterveysongelmia. Jos päihteiden käyttöä pitää mittarina, yhteiskunta ei vaikuta kovin hyvinvoivalta. Kuka haluaa tutkia asiaa, voi vaikka tehdä muutaman matkan Helsinkiin lähijunalla, myös mielellään iltaisin, ja katsella kanssamatkustajia ja miettiä, onko joku jonkun päihteen vaikutuksen alaisena. Helsingissä voi sitten pyörähtää rautatieasemalla ja miettiä, kuinka moni siellä on esim. asunnoton. Tunnelma esim. Helsingin rautatieasemalla on muuttunut paljon vuosien saatossa. Olen kulkenut siitä läpi joskus enemmän ja joskus vähemmän 30 vuoden ajan, sillä minua ei saa menemään autolla Helsingin keskustaan, jos ei ole aivan pakko.
Periaatteessa Perustuslain 106 §: Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa Perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Jos viedään resurssit, sillä tavalla lait tehdään tyhjäksi kirjaimeksi tavalla, johon on hankalampi puuttua ja voidaan myös estää perusoikeuksien toteutuminen. Muodollisesti laki on perustuslain mukainen.
Takuu ei siis kata vähänkään vakavampia mielenterveyden ongelmia tai muitakaan vakavampia ongelmia. Laki ei myöskään kata yli 23-vuotiaita. Lisäksi sen toteutuminen vaatii resursseja, joita koko ajan vähennetään.