Yksi keskeinen kognitiivinen vinouma jäi käsittelemättä, ainakin suuremmalti: Dunning-Kruger-vaikutus. Siinä on useiden lähteiden mukaan kyse siitä, että ne, jotka tietävät aiheesta vähiten, ovat itsevarmimpia aiheen suhteen, koska eivät tajua, kuinka vähän tietävät. Yhdessä lähteessä (Scientific American) kuitenkin todettiin, että tämä ei pidä paikkansa. Ihmiset tajuavat kyllä, kuinka vähän tietävät, mutta yliarvioivat tietonsa suhteessa muihin. Ajattelevat siis silti tietävänsä enemmän kuin suuri osa muista, vaikka tietävätkin tietävänsä vähän. Kun tieto sitten lisääntyy, itseluottamus karisee, sillä ihmiset alkavat tajuamaan, kuinka paljon sellaista on, mitä he eivät tiedä. Päätepiste on huijarisyndrooma eli ihmiset epäilevät omia kykyjään ja tietojensa laajuutta.
Ehkä tämä toteutuu yhteiskunnassa yleisemminkin niin, että jos ei tiedä mitään mielenterveysongelmista tai työttömyydestä tai ympäristöongelmista yms., niin kuvittelee olevansa suurempi asiantuntija kuin asiantuntijat tai kokemusasiantuntijat. Tätä ehkä vahvistaa se, että netti on tietoa täynnä ja kuka tahansa voi kuvitella olevansa asiantuntija missä aiheessa tahansa. Sillä, ettei tietoa ymmärrä eikä osaa laittaa kontekstiin, ei ole väliä. Lisäksi joillain ei ole kykyä itsereflektioon ja sen myöntämiseen, ettei ehkä tiedä kaikkea. Vain sen avulla voi ylipäätään kehittyä. Jos luulee tietävänsä kaiken, ei edes etsi tietoa, koska miksi vaivautua.
Englanniksi esimerkiksi
Encyclopedia Britannica
https://www.britannica.com/science/Dunning-Kruger-effect
Psychology Today
https://www.psychologytoday.com/us/basics/dunning-kruger-effect
Scientific American
https://www.scientificamerican.com/article/the-dunning-kruger-effect-isnt-what-you-think-it-is