Olen lukenut viime aikoina vanhoja Lakimies-lehtiä kannesta kanteen. Samalla tulee luettua eri oikeudenaloihin liittyviä juttuja. Siinä puuhassa törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin kognitiivisista vinoumista. Hiukan yllättävää, mutta mielenkiintoista. Ajattelin hiukan referoida artikkelia, koska sisältö oli ihan yleishyödyllistä tietoa.
Eli
ihmisten ajattelu ei ole vapaa kognitiivisista vinoumista. Tieto vääristyy aivoissa ihmisten sitä edes tajuamatta. On olemassa esimerkiksi vahvistusvinouma eli ihmiset huomaavat paremmin tiedon, joka tukee ennakkokäsityksiä, kehystämisvaikutus eli esittämistapa vaikuttaa siihen, miten tieto nähdään, laumavietti eli tietoa ollaan taipuvaisia tulkitsemaan samalla tavalla kuin muut aikaisemmin, saatavuusvinouma eli muisti ja kokemukset vaikuttavat tulkintaan, monimutkaisuusvinouma eli pyritään monimutkaistamaan yksinkertaisia ongelmia (vaikka artikkelin tekstissä kyllä mielestäni sanotaan toisin päin) ja ankkurointivinouma eli keskitytään tiettyihin asioihin. Nuo sain ainakin poimittua tekstistä.
Vinoumat ja kognitiivisten prosessien kaksoisprosessiteoria liittyvät toisiinsa. Kognitiivisten prosessien kaksoisprosessiteorian mukaan ajattelu jakautuu kahteen osaan, joista toinen on nopeampi ja tiedostamattomampi ja siinä kognitiiviset vinoumat ovat yleisempiä ja toinen osa aivoista on hitaampi ja rationaalisempi ja se pystyy paremmin taistelemaan kognitiivisia vinoumia vastaan, mutta se ei silti estä niitä kokonaan. Rationaalisen ajattelun lisääminen eri tavoin vaikuttaa vinoumia vähentävästi, mutta vinoumiin voidaan vaikuttaa myös erilaisin prosessuaalisin keinoin eli esimerkiksi siten, että eri henkilöt pohtivat samaa ongelmaa eri (oikeus)asteissa. Muita keinoja on lisäksi mielen pitäminen avoinna. Jos ratkaisu keksitään ensin intuitiivisesti ja sitten pyritään löytämään sille perustelut, ei pohdita aidosti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tekstissä on termi näennäisrationaalisuus, jolla viitataan tähän. Oikean ratkaisun tekemistä vaikeuttaa, jos päätöksentekijällä on ratkaisupakko. Silloin ratkaisu on tehtävä, vaikka siitä ei ole varmuutta. Kokeneenkaan asiantuntijan intuitiivisesti ensimmäiseksi löytämä ratkaisu ei aina ole paras.
Tekoälyn todetaan vahvistavan inhimillisen päättelyn ongelmia, koska sitä koulutetaan ihmisten päättelyn, jota ei kokonaan tunneta, avulla. Ihmisen kokemuskaan ei kokonaan vapauta kognitiivisistä vinoumista: luottamus omaan objektiivisuuteen voi vaivata myös kokeneita asiantuntijoita, jolloin he eivät tunnista oman päättelynsä vinoumia.
(Siina Raskulla: Oikeuden vaakaa kalibroimassa: kognitiiviset vinoumat ja oikeudellinen ratkaisutoiminta. Lakimies 3-4/2025, s. 604-618.)