Koulukiusaaminen on vakavaa ja pitkävaikutteista toimintaa, johon ei suhtauduta vakavasti, koska kiusaajat ovat lapsia siinä kuin kiusatutkin. Sillä on silti vakavat seuraukset. Osaksi juuri siksi, että kyse on lapsista.
Itseäni on kiusattu koulussa. Minua haukuttiin mm. tyhmäksi. Sen johdosta minulla on kolme yliopistotutkintoa, sillä halusin todistaa itselleni ja muille, etten ole niin tyhmä kuin kiusaajat väittivät. Arvosanani alkoivat nousemaan kiusaamisen johdosta jo ala-asteella. Toisaalta en koskaan oppinut itseni esiin tuomista ja sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta. Itsetuntoni on ollut surkea. Se on kiusaamisen negatiivinen seuraus ja nyky-yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta hyvin merkityksellinen. Mitä hyötyä on olla tutkintoja, jos ei näe niissä mitään hyvää, eikä kukaan muukaan näe.
Kiusaajat haukkuivat tyhmän lisäksi myös rumaksi eri tavoin (olin silmälasipäinen, hiukan pyöreä, huonoihoinen enkä luultavasti edes pukeutunut tyylikkäästi). Olin kuullut samaa toki jo ennenkin. Itsetuntoni nakertaminen alkoi jo ennen koulukiusaamista, mikä teki minusta luultavasti helpon kohteen. Mutta samanikäisten lasten haukkumaksi joutuminen oli varsin lannistavaa ja itsetuntoa taas uudella tavalla nakertavaa. Tuon ikäiselle muiden lasten mielipiteellä on väliä.
Mutta rumaksi ja tyhmäksi haukkuminen on tavanomaista. Sain kuulla monenmoisia nimittelyjä ja pilkkaamista vuosien ajan. Yleensä niin sekavaa sanasalaattia, ettei siihen voinut edes sanoa mitään järkevää vastaan. Mitä mielikuvituksellisempaa, sitä enemmän kiusaajien hännystelijät nauroivat ja sitä enemmän kiusaajat saivat huomiota. Muistijälki jäi ihmisistä ympärillä nauramassa, kun kiusaajat yrittivät keksiä mahdollisimman älyttömiä ja profaanejakin loukkauksia. Tytöt turvautuivat eristämiseen, kuten tytöillä on tapana.
Kiusaaminen satutti myös muita. Kiusatuksi joutui, jos oli jotenkin erilainen. Samat tyypit kiusasivat kaikkia kiusattuja.
Vielä muutama vuosi sitten show jatkui. Kiusaajat kertoivat omasta mielestään hauskoja juttuja ja muut naureskelivat niille. Muut ihmiset vaikuttivat hännystelevän kiusaajia vielä aikuisenakin vuosikymmeniä myöhemmin ja kiusaajat halusivat olla edelleen huomion keskipisteenä.
Kiusaamisessa yleisö on kiinteä osa kiusaamista. Narsistien yhteydessä puhutaan hovista, jonka narsisti tarvitsee ympärilleen vahvistamaan omaa huonoa itsetuntoaan. Jos yleisöä ei olisi, ei olisi ketään kenelle esiintyä ja osa kiusaamisen syystä katoaisi. Television laihdutusohjelmassa puhutaan aina mahdollistajista: kiusaajan yleisö ja kaikki, jotka lähtevät kiusaamiseen mukaan, ovat kiusaamisen mahdollistajia. Älä siis lähde mukaan kiusaamiseen. Olisin toivonut, että useampi ei olisi lähtenyt.
Vanhempien ja muiden aikuisten puuttumisellakin olisi ollut väliä. Jotkut vanhemmat ovat kuitenkin varmoja, että heidän lapsensa eivät kiusaa tai vanhemmat eivät vaan välitä, vaikka heidän lapsensa kiusaisivatkin, joten he eivät kummassakaan tapauksessa tee asialle mitään. Ja valitettavasti jotkut vanhemmistakin ovat entisiä koulukiusaajia, jotka ovat vain kasvaneet aikuiseksi. He myös itse kiusaavat edelleen työpaikoilla, perheissä ja tuttavapiireissä.