Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvollisuudet ovat heitä koskevan lain 8 §:ssä (https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2011/715). Olen miettinyt näitä paljon, esimerkiksi salassapitovelvollisuutta, koska puhun asioista varmaan suoremmin kuin moni muu. Erityisesti nostan tässä esille, että luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla on velvollisuus
4)
olla luvattomasti ilmaisematta sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon;
5)
olla luvattomasti ilmaisematta muita kuin 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja, joita hän tehtävää hoitaessaan on saanut tietää asiakkaastaan ja tämän oloista;
Olen yrittänyt tehdä näin myös silloin, kun ei ole ollut kyse varsinaisista asiakkaista, vaan vain yhteydenotoista. Silti haluan puhua esiin nousseista selkeästi vääristä ajatusrakenteista tai erilaisista epäkohdista, jotka nousevat esille. Törmään jälkimmäisiin luultavasti todennäköisemmin kuin muut, koska eritän jotain kynnysmatto viboja. Ensimmäisissä taas huomaan, että jotain on nyt pielessä ja huomaan ristiriidan ennen kuin osaan sanoittaa sen ääneen. Jään kuitenkin miettimään sitä ja taustalla olevaa rakennetta ja joskus kirjoitan siitä tänne.
8)
kieltäytyä ottamasta tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muutoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta;
Olen myös pyrkinyt toimimaan näin, ja aika usein joudunkin toimimaan, sillä vaikka olen korostanut sen merkitystä, että asiat pitää ottaa käsittelyyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin niihin on helpompi vaikuttaa ja niitä voi rauhassa miettiä, niin usea yhteydenotto on jonkinlainen Hail Mary. Tai sitten henkilöön ei voi luottaa edes alun perinkään, jolloin tehtävän asianmukainen hoitaminen ei ole mahdollista, ainakaan minulle. Kantani rikoksissa tai kiusaamisessa avustamiseen on ehdottoman kielteinen. Enkä myöskään katso, että rikollisilla on ammatti- tai liikesalaisuuksia, joita pitää muiden suojella.
Koulukiusaamisestakaan en ole puhunut täällä nimillä, mutta se kuuluu kiinteästi omaan henkilöhistoriaani. Minun on oletettu pysyvän hiljaa kaikesta, jonka muut kokevat epämiellyttäväksi itsensä kannalta, vaikka se olisi kuinka haitallista minun itseni kannalta. Minun on odotettu olevan huomaamaton lapsi, joka ei tuo esille omia tarpeitaan, tunteitaan tai mielipiteitään. Asioista hiljaa pysyminen 40 vuotta on ollut todella haitallista. Mitään ei ole pystynyt käsittelemään. Asiat ovat kasautuneet. Nyt siis puhun niistä ihan itsenikin vuoksi, vaikka se lommottaisikin jonkun julkisuuskuvaa tai korkeaa käsitystä itsestään.
Tarkan luokan päätin lopulta mainita myös siksi, että se tuntuu varsinkin taaksepäin ajatellen merkitykselliseltä seikalta. Toisin kuin monessa muussa tapauksessa, oppilaat vaihtuivat 2. ja 3. luokan välillä, vaikka minulla henkilökohtaisesti koulu pysyi samana. Oppilaat pyrkivät siis saavuttamaan uudelleen asemia 9-vuotiaina. Opettaja vaihtui myös ja opettaja vaihtui vielä uudestaan 3. ja 4. luokan välillä, kun ensimmäinen opettaja meni naimisiin ja lähti lähetystyöhön uuden miehensä kanssa. 1-2. luokkien eläkeikää lähellä ollut turvallisen tuntuinen naisopettaja vaihtui siis kahteen opettajauransa alkuvaiheessa olevaan naisopettajaan, joilla oli ehkä vaikeuksia pitää luokkaa hyppysissään, ainakin minun näkökulmastani, vaikka toinen oli päällepäin rempseä ja äänekäs. Luokka ja siihen liittyvät piirteet olivat siten itsessään merkityksellisiä kiusaamisen kannalta.