Seuraava on ihan tajunnanvirtaa eli ei kannata ottaa näitä kovin tosissaan. Ehkä enemmän siltä kannalta, millaisia asioita on ehkä hyvä ottaa huomioon, kun pohtii asioita oikeudelliselta kannalta. Esimerkiksi sitä, että asiat voivat kuulua eri kategorioihin ja niihin voivat soveltua eri säännökset. !NÄMÄ EIVÄT SIIS OLE MITÄÄN NEUVOJA!
Lähtökohta oli, että mietin tänään korvausvastuuta taloyhtiössä (Olen vielä toistaiseksi sellaisen hallituksessa.) ja vahingonkorvausvastuuta yleisemminkin
Vahingonkorvausvastuu voi perustua erilaisiin säännöksiin. Vahingonkorvaus sopimuksen ulkoisissa tapauksissa perustuu yleensä Vahingonkorvauslakiin, joka nojaa tuottamukseen ja tahallisuuteen.
Vahingonkorvauslaki määrittää myös sen, mikä on työnantajan ja työntekijän vastuu, jos työssä aiheutuu vahinkoa ulkopuolisille. Ensi sijassa vastuussa on yleensä/aina työnantaja. Jos työntekijän tuottamus on lievää, hän ei ole ollenkaan vahingonkorvausvastuussa.
Lisäksi se määrittää myös, mitä vahinkoja korvataan. Puhtaat varallisuusvahingot korvataan vain poikkeustapauksissa (julkisen vallan käyttö ja rikos).
Jos vahingon kärsijä on myötävaikuttanut vahinkoon, sitä voidaan sovitella, samoin kuin jos vahingon aiheuttaja on jotenkin syyntakeeton esim. mielisairauden vuoksi tai nuori (?). Ainakin joissain tapauksissa. Minusta esim. jotkut nuoret tuhopolttajat on tuomittu tosi isoihin korvaussummiin. Mutta ehkä tahallinen rikos on eri asia.
Toisin kuin Vahingonkorvauslaissa, joissain erityislaeissa säädetään vahingonkorvausvastuusta, joka on riippumatonta tuottamuksesta. Kyseessä on yleensä jokin erityisen vaarallinen toiminta kuten ydinvoimalat.
Taloyhtiössä sekä hallituksella (kokonaisuutena vai yksittäin, siinäpä kysymys. Asian voisi tietysti tarkistaa, mutta en nyt sitä tee.) että isännöitsijällä on huolellisuusvelvoite. He voivat joutua vastuuseen myös yhtiölle aiheutuneesta vahingosta. Pääasiallisen isännöitsijän ja isännöintiyhteisön kesken korvausvastuun luulisi jakautuvan samaan tapaan kuin työntekijän ja työnantajan. Myös yksittäinen osakas voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos tekee vaikka jotain virityksiä, jotka aiheuttavat vahinkoa muihin asuntoihin.
Korvausvastuu Kauppalain mukaan eli kyse on korvausvastuusta sopimussuhteissa. Muistaakseni Kuluttajansuojalaissa on aika samantapaisia periaatteita. Lähtökohta on se, että tavaran pitää olla sopimuksen mukainen ja jos ei ole, on siinä virhe. Samaten se pitää toimittaa, silloin kun on luvattu. Esim. viivästyksestä aiheutuneet vahingot pitää korvata. Ainoastaan jokin ylitsepääsemätön, ennakoimaton ja kiertämätön este voi vapauttaa vahingonkorvausvastuusta. Vahingonkorvausvastuu johtuu siis tavaran toimituksessa tai tavarassa olleesta virheestä. Tavara pitää vastaanotettaessa tarkistaa ja virheestä pitää reklamoida kohtuullisessa ajassa. Myyjä voi sitten korjata virheen, toimittaa uuden tavaran jne. Jos tämä ei onnistu, kauppa voidaan purkaa. Tavaraa on vaikkapa ollut vain yksi kappale ja se jäi jyrän alle.
Sopimussuhteessa voidaan muistaakseni korvata myös puhtaita varallisuusvahinkoja toisin kuin sopimuksen ulkoisissa suhteissa.
Tärkeää on siis, mitä on sovittu.
Vahingonkorvausvastuu voi siis perustua eri säännöksiin, jotka toimivat kaikki hiukan eri lailla ja soveltuvat eri tilanteisiin. Ensimmäinen tehtävä on asian määrittely oikein, että tietää, mitkä säännökset soveltuvat.